Aloitin peruskuntoa kehittävän pyöräilyharrastukseni Kadettikoulun jälkeen 1982 siirryttyäni Karjalan Lennostoon Kuopioon. Pelasin kesät tennistä ja talvet jääkiekkoa Karjalan lennoston joukkueessa. Peruskunnon ylläpitämiseksi me Kuopiossa asuvat aloitimme työmatkapyöräilyn Rissalaan, jonne oli Puijolta noin 20 km matkaa. Vajaan yhdeksän vuoden aikana pyöräilykilometrejä kertyi aika paljon, mutta harjoittelu ei ollut aina analyyttistä ja järkevää, vaan pikemminkin hävittäjälentäjien välisiä pyöräilykisoja, joista perille tultiin reidet hapoilla ja naama harmaana.
Maantiepyöriä ja hävittäjiä
Vuonna 1991 siirryin Maanpuolustuskorkeakouluun Helsinkiin yleisesikuntaupseerikurssille. Muutimme Olarin lähistölle Espooseen, josta jatkoin kesät työmatkapyöräilyä Länsiväylän vartta pitkin Kruunuhakaan ja takaisin. Matkaa tuli 21 km suuntaansa eikä tälläkään reitillä vältytty ajoittaisilta pyöräkisoilta. Kurssilta valmistuttuani siirryin 1993 Jyväskylään ilmavoimien lentokoulutuspäälliköksi juuri kun F/A-18 Hornet hävittäjiä otettiin käyttöön.
Johdin ensimmäisen ohjaajaryhmän koulutukseen Yhdysvaltoihin, jossa aloitimme opiskelemalla ilmailuenglantia 2,5 kuukautta San Antoniossa, Teksasissa. Ostin sieltä maastopyörän, jolla ajelin läpi Teksasin leudon talven. Lähetin pyörän Teksasista koulutustukikohtaamme Kalifornian keskuslaaksoon, jossa suunnittelin jatkavani hyväksi havaittua työmatkapyöräilyä. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska San Joaquin laaksossa lämpötilat olivat kesällä yli 40 astetta varjossa, tosin varjoa ei ollut missään. Lisäksi teillä oli pensaista teräviä piikkejä, jotka puhkoivat renkaat. Lisää jännitystä pyöräilyaamuihin toivat sivuteiltä perään syöksyvät kulkukoirat, jotka yrittivät näykkiä nilkkoja ja pohkeita.
Keväällä 2006 pyöräilyharrastukseni siirtyi uudelle tasolle toimiessani puolustusvoimien valmiuspäällikkönä pääesikunnassa Helsingissä. Valtioneuvoston nykyinen turvapäällikkö Ahti Kurvinen työskenteli silloin johtamallani operatiivisella osastolla. Ahti oli puolustusvoimien triathlon-joukkueen johtaja ja hän houkutteli minut ympärivuotiseen pyöräilyyn, jota sitten harrastinkin seuraavat 13 vuotta -15 asteen pakkasrajalla.
Pyöräilystä ympärivuotista
Helsingissä matkat olivat noin 15 – 20 km suuntaansa, mutta siirryttyäni vuonna 2008 taas takaisin Jyväskylään ilmavoimien komentajaksi oli matka Vaajakoskelta Tikkakoskelle yli 30 km.
Numerolappu selkään
Kun treeniä alkoi kertyä yli 60 km päivässä alkoivat pyöräilytapahtumatkin kiinnostaa. Keräsin neljän hengen joukkueen 2009 Tour de Helsinkiin, johon valmistauduimme kesällä ajamalla 105 km Royal-pyöräilyn Lahdessa ja 160 km Tour de Mäntyharjun. Helsingin päätapahtumassa muu joukkue ajoi maaliin, mutta minä päädyin Töölön ensiapuun törmäyksessä irronneen solisluun kanssa. Hetken pohdin, onko hävittäjillä lentäminen äänennopeudella sittenkin turvallisempaa kuin maantiepyöräily 30 kilometriä tunnissa.
Tour de Helsingin jälkeen palasin satulaan ja ajoin vielä 134 km Pirkan kuntopyöräilyn Näsijärven ympäri noin 32 km/h keskinopeudella, mikä jäi parhaaksi saavutuksekseni maantiepyöräilytapahtumissa. Vuonna 2013 olessani puolustusvoimien sotatalouspäällikkö eräs ystäväni sai minut innostumaan maastopyöräilystä. Ajelimme syksyn pimeät illat otsalamput päässä Nuuksion poluilla ja kävimme Vantaan Kivikossa harjoittelemassa pyöräilytekniikkaa. Päätimme ottaa tavoitteeksi seuraavan kesän Tahko MTB:n, jonka sitten 2014 juhannuksen jälkeen poljimme hieman alle viiteen tuntiin.
Puolustusvoimain komentajuus – uusia pyöräilyreittejä
Tahko MTB jäi viimeiseksi pyöräilytapahtumakseni (toistaiseksi), sillä siirryin elokuussa 2014 puolustusvoimain komentajan tehtävään. Jatkoin vielä viiden vuoden ajan työmatkapyöräilyä Helsingissä. Nyt en enää ajanut kelloa vastaan, vaan pysähdyin aamuisin tai iltaisin ihailemaan ja kuvaamaan Helsingin rantojen maisemia.
Viimeisimpinä hienoina pyöräilykokemuksina ajoin eri adjutanttieni kanssa aamuisin ulkomaan työmatkoilla lenkkejä Ottawassa, Brysselissä, Roomassa, Sydneyssä, Canberrassa ja Manhattanilla. Kaikkein eniten nautin kuitenkin aamuruskon pyörälenkeistä minulle tutussa Washingtonissa, jossa erityisesti Mt Vernon ja Capital Crescent trail olivat suosikkejani. Viimeisin mieleenpainuva pyöräilykokemus oli lokakuussa 2022, kun vuokrasimme Japanissa maastopyörät ja lähdimme auringonnousun aikaan pyöräilemään Fuji-tulivuoren pohjoispuolella olevien järvien ympäri. Aamuauringossa kylpevä ruska hehkui vuorten rinteillä henkeäsalpaavan kauniina.
Miksi pyöräilyä?
Vuosikymmenien ajan pyöräily on ollut minulle tärkeä osa elämäntapaa, päivittäistä rutiinia ja terveyteen panostamista. Suomen Pyöräilyn otettua yhteyttä noin kaksi vuotta sitten oli helppo tehdä päätös lähteä mukaan Olympiakomitean alaisen lajiliiton toimintaan. Liiton haasteellinen taloudellinen tilanne oli saatu tasapainoon ennen kuin nykyinen hallitus aloitti johdollani 2020 tammikuussa.
Hallituksen tavoitteena on ollut pitää liiton budjetti tasapainossa ja luoda edellytyksiä liiton resurssipohjan parantamiseksi, jotta meillä olisi edellytyksiä tukea ja parantaa pyöräilyn nuoriso-, harrastus-, valmennus- ja kilpailutoimintaa. Keväällä 2020 viestintäkanavat uusittiin, joten nyt liitolla on aikaisempaa paremmat edellytykset pitää yhteyttä seuroihin ja jäseniin. Liiton sääntöjen ja jäsenmaksuperusteiden uudistamisella luotiin valmiuksia mahdollisiin muutoksiin liikunnan valtionavun jakoperusteissa, mikä on lähivuosina lajiliittojen suurin haaste.
Mitä täällä tapahtuu?
Olen jo vuosikymmenien ajan seurannut suomalaisten fyysisen kunnon huolestuttavaa kehitystä. Puolustusvoimat on siihen näköalapaikka. Erityisesti 1990-luvulla luvut näyttivät selvää laskua, joka 2000-luvulla vakiintui alentuneelle tasolleen. Samalla tapahtui eriytymistä, jossa erittäin hyvä- ja huonokuntoisten jakolinjat syvenivät.
Liikkumattomuus on suuri ongelma yhteiskunnassamme, ja se on monien terveyspulmien juurisyy. Nuoret ja vanhat tulisi saada mukaan rutiininomaiseen liikuntaan, mitä on helppo harrastaa päivittäin – mikä olisi mielekkäämpää kuin pyöräily suoraan kotiovelta? Olen iloinen, että minulla on lukemattomien pyöräilykilometrieni jälkeen mahdollisuus edistää suomalaista pyöräilyurheilua ja liikuntaa järjestötyön kautta. Saan – taas kerran – tehdä työtä, jolla on tarkoitus.