Ankea tilanteemme kylmän sodan aikana
Puolustusvoimien tie Nato-yhteensopivuuteen on ollut varsin pitkä. Muutostarve alkoi kehittyä kylmän sodan aikoina, jolloin toimimme yksin ilman yhteistyötä muiden maiden kanssa. Meillä oli joitakin virallisia vierailuja, mutta ei minkäänlaista kansainvälistä yhteistyötä tai harjoittelua. Puolustusvoimat eli täällä Suomessa omassa tyhjiössään.
Karjalan lennosto teki viimeisen laivuevierailunsa Kubinkan lentotukikohtaan Moskovassa, jossa lensin taitolentoesityksen MiG-hävittäjällä 16. elokuuta 1991. Eristäytymisen aikakausi päättyi, kun vuodenvaihteessa Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Jo seuraavana vuonna tehtiin merkittävä hankintapäätös Hornet-hävittäjistä. Siihen asti Suomen ilmavoimat oli lentänyt metrisellä järjestelmällä ja radioliikenteessä puhuttiin Suomea. Draken-hävittäjiin oli kotimaassa kehitetty suomalainen tietovuo, joka mahdollisti koneiden johtamisen datalla ilman, että taistelunjohtajan täytyi puhua radioon.
Kansainvälisyyden aikakausi alkoi
Vuonna 1994 kansainvälinen yhteistyö alkoa versoa, kun Suomi liittyi valtiojohdon päätöksellä Naton Partnership for Peace (PfP) prosessiin. Se toi mukanaan Naton arviointitilaisuudet, joissa tarkasteltiin muun muassa puolustusvoimien Nato-yhteensopivuutta.
Pian ilmavoimien koulutusryhmät lähtivät Yhdysvaltain merivoimien Hornet-koulutukseen, johon sisältyivät kaikki Nato- elementit: koulutusohjelma, hävittäjätaktiikka, parhaat aseet ja menetelmät sekä taktinen sanasto. Koulutuskieli oli englanti, ja ilmataistelumenetelmät olivat samat kuin Yhdysvaltain ilmavoimilla ja Natolla – paketti tuli kerralla kohdalleen.
2003 kesäkuussa puolustushallinnon johdossa tehtiin merkittävä periaatepäätös, kun kehitysvaiheessa olevan suomalaisen tietovuon hankinta päätettiin lopettaa ja korvata järjestelmä Naton Link 16- tietovuojärjestelmällä. Päätöksen seurauksena Suomella on Nato-päätöstä tehdessä ollut jo vuosia käytössä Nato-maiden kanssa yhteensopiva tietovuojärjestelmä kaikissa puolustushaaroissa. Ilman vuoden 2003 päätöstä olisimme investoineet kymmenien miljoonien summat järjestelmään, jonka nyt joutuisimme nopeasti vaihtamaan ja maksamaan toiseen kertaan.
Vaihtui kieli ja järjestelmät
Uusien linjausten myötä ilmavoimat siirtyi 2000-luvun alussa englanninkieleen, jolloin hävittäjien näyttöihin tulivat metrien sijaan solmut. Nämä toimet johtivat laajempaan yhteensopivuusselvitykseen, jossa puolustusvoimien operatiivisten järjestelmien yhteensopivuudet käytiin huolellisesti. Näin omien järjestelmiemme vanhentuessa osattiin hankkia muiden eurooppalaisten maiden kanssa valmiiksi yhteensopivia järjestelmiä. Vältimme sen tilanteen, että olisimme joutuneet myöhemmin hankkimaan uudet järjestelmät – veronmaksajien rahoilla.
2000-luvun alussa kansainvälinen yhteistoimintamme lopultakin käynnistyi, ja ensimmäiset kansainväliset sotilaalliset harjoitukset alkoivat. Pohjoisessa oli alkanut pohjoismainen yhteistyö (CBT) Suomen, Ruotsin ja Norjan ilmavoimien välillä. Päätöksenteko oli delegoitu alas eli hävittäjälaivueet näissä maissa saivat itse suunnitella viikko-ohjelmansa yhteistyötä varten. Laivueet päättivät, milloin lensivät tukikohdastaan toiseen maahan ja kävivät siellä ilmataisteluja, jonka jälkeen palasivat takaisin kotimaahansa.
Saimme enemmän joukkoja harjoituksiin ja vaativimpia taktisia skenaarioita. Kaikilla oli hyvä motivaatio hallita englanninkieli. Järjestelmä oli joustavuudessaan ja kustannustehokkuudessaan historiallinen asia, minkä vuoksi harjoituksia on jatkettu vuosien ajan. Yhteensopiva tietovuo, englanninkieli ja solmujen/jalkojen käyttö kotimaisessa päivittäistoiminnassamme mahdollistivat nopeat kansainväliset harjoitukset ilman lisätyötä.
Suorituskykymme vahvistui
Vähälle huomiolle jäänyt valtiojohdon 2008 päätös mennä mukaan Nato Response Force (NRF) nopean toiminnan joukkojen täydennysjoukkopooliin oli merkittävä askel, jonka jälkeen ilmavoimiin perustettiin ensimmäisenä valmiusyksikkö. Muut puolustushaarat seurasivat nopeasti perässä. Valmiusjoukko tarkoitti sitä, että piti tuottaa kokonaisvaltainen suorituskyky, johon kuuluivat lentäjät, mekaanikot, huolto ja suojaus. Syksyllä 2009 ilmavoimien valmiusyksikkö läpäisi Naton arviointiprosessin ensimmäisenä puolustusvoimiemme joukkona. Naton kriteereillä se oli ensimmäinen suomalainen sotakelpoinen yksikkö.
Yhteensopivuusasioita oli vuosien varrella tarkasteltu myös meri- ja maavoimien kanssa niin, että ne kykenevät käyttämään ilmavoimien Nato-yhteensopivaa Link 16 -tietovuojärjestelmää. Suomen ilmavoimat ovat olleet jo vuosia täysin Nato yhteensopivat – todistettavasti ja sertifioidusti. Vuodesta 2012 lähtien puolustusvoimat on vuosittain asettanut kaikista puolustushaaroista valmiusjoukon vuodeksi Naton valmiusjoukkojen täydennysjoukkopooliin. Joukkojen nimeäminen, valmistelu ja harjoittelu Naton valmiusjoukkoja varten on siis ollut rutiinia Suomessa jo yli vuosikymmenen ajan.
Virallisesti yhteensopiva
Puolustusministeriö linjasi vuonna 2011 virallisesti, että puolustusvoimille hankittavan materiaalin tulee olla Nato-yhteensopivaa. Tämä oli jatkoa jo vuosia aikaisemmin tehdylle yhteensopivuusselvitykselle ja varmisti sen, että järjestelmien tullessa elikaarensa päähän ne korvattaisiin uusilla järjestelmillä, jotka tulisivat toimimaan kansainvälisten kumppanien kanssa. Näin valtiojohdolla olisi eri tilanteissa toteuttamiskelpoiset vaihtoehdot Suomen turvallisuuspoliittisista vaihtoehdoista päätettäessä.
Kaikki eri vaihtoehdot olisivat realistisesti toteutettavissa ilman vuosien viivettä ja miljardien lisäkustannuksia. Yhteensopivuuden viimeistelystä puuttuu enää joidenkin operatiivisten järjestelmien kertaluonteinen tekninen yhteensovittaminen Naton järjestelmiin. Iso, vuosia kestänyt materiaalin, ohjeistusten, menetelmien ja henkilöstön yhteensovittaminen on jo tehty, mikä Nato-hakemusprosessissa on ehkä tullut joillekin tahoille positiivisena yllätyksenä.
Suomen virkakoneisto on toiminut virkavastuulla oikein ja ennakoivasti, kun valtiojohdolle rakennettiin todellinen vaihtoehto muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa. Asetelman viimeisteli Nato-jäsenyys, jota kansalaisten suuri enemmistö kääntyi nopeasti kannattamaan, kun Venäjän hyökkäsi Ukrainaan.