Suomen talvisodan päättymisestä tulee tänään kulumaan 83. vuotta. Suomen kohtalo oli tuolloin veitsenterällä, mutta kansan yhtenäisyys ja uhrimielisyys sekä kansainvälinen poliittinen tilanne mahdollistavat sen, että Suomen itsenäisyys säilyi, mutta hinta tästä oli kova ja katkera. 25 000 kaatunutta ja 12 % maa-alasta ml. Viipurin kaupunki jouduttiin luovuttamaan rauhansopimukseen ehtojen mukaisesti.
Vasta paljon myöhemmin ja huomioiden toisen maailmansodan dramaattiset seuraukset niin Baltian kuin Itä-Europaan maille, jotka joko liitettiin Neuvostoliiton osaksi tai sen valtapiiriin talvisodan lopputulosta ryhdyttiin tulkitsemaan myös voittona, joka turvasi Suomen itsenäisyyden.
Venäjän laittoman hyökkäyksen käynnistämän Ukrainan sodan jatkuessa nyt jo toista vuotta on ymmärrettävää, että meillä Suomessa yhtymäkohdat Suomen talvisotaan ja Ukrainan taisteluun itsenäisyydestään ovat vahvasti kaikkien mielissä vaikka tilanteessa onkin merkittävät erot.
Ukraina on väkiluvultaan yli 40 miljoonainen kansa ja Suomi ei koskaan voinut edes kuvitella saavansa samankaltaista apua ja tukea, jota ukrainalaiset saavat kaikkialta maailmasta. Yhtymäkohtia voi kuitenkin löytää siitä, että sota harvoin ratkaistaan vain taistelukentällä vaan yleensä se päättyy polittiseen sopimukseen jopa taistelukentän tuloksesta riippumatta. Aika näyttää, mikä ratkaisu Ukrainassa tulee syntymään. Selvää kuitenkin on, että Ukrainan tukemista on jatkettava ja tukea on myös lisättävä ja monipuolistettava että poliittiseen prosessiin päästään ja sota ja tappaminen saadaan päättymään.
Talvisodan vuosipäivänä meidän suomalaisten on syytä muistaa kiitollisuudella kaikkia talvisodan sankareita, jotka mahdollistavat sen Suomen säilymisen ja kehittämisen, josta me saamme nyt nauttia. Tämä velvoite on juuri nyt entistä ajankohtaisempi myös meidän kaikille tuleville päättäjillemme.